ehotettiin matkustamaan Voroneschiin t?ti Malvintsevan luo. Matkahuolet, levottomuus veljen t?hden, el?m?n j?rjest?minen uudessa kodissa, uudet ihmiset, veljenpojan kasvatus - kaikki t?m? oli tu

on, sill? ajatus niist? vaaroista, jotka uhkasivat h?nen velje??n, ainoaa elossa olevaa l?heist??n, kidutti h?nt? lakkaamatta. H?n oli huolissaan veljenpoikansa kasvatuksesta, sill? h?n tunsi itsens? kykenem?tt?m?ksi h?nt? hoitamaan. Mutta h?

a kosimista, voi nuoret kuitenkin saattaa tutustumaan toisiinsa) sek? saatuaan t?dilt? my?ntymyksen, rupesi h?n ruhtinatar Marian kuullen puhumaan Rostovista, ylisteli t?t? ja kertoi, miten Rostof oli punastunut

n nousi h?nen mieleens?, ett? h?nen t?dill??n ja kuvern??rin rouvalla on joitain aikeita h?nt? ja Rostovia kohtaan (heid?n katseensa ja sanansa n?yttiv?t toisinaan vahvistavan t?t? otaksumaa); vuoroin h?n sanoi itselleen, ett? h?n vain syntisyydess??n oli voinut luulla heist? sit?, sill? t?ytyih?n heid?n muistaa, ett? h?nen asemassaan, kun h?n ei viel? ollut poistanut suruhuntuakaan, olisi julkinen kosiminen ollut loukkaus sek? h?nt? ett? h?nen is?ns? muisto

ssa, ett? kreivi Rostof oli tullut, ei ruhtinatar joutunutkaan h?milleen, hi

ia levollisella ??nell? ja itsek??n tiet?m?tt?, kuinka h

katsetta. H?n kohosi hieman tuoliltaan eritt?in arvokkain, suloa t?ynn? olevin liikkein ja iloisesti hymyillen, ojensi Rostoville hienon, hennon k?tens? ja rupesi puhumaan ??nell?, jossa ensi kerran soi uusia, naisellisia, rinnansyvyisi

llut kauniimmaksi minun huomaamattani. Mutta varsin

r Marian kasvot kirkastuivat ?kki? samassa hetkess?, kun Rostof oli astunut sis??n. Samoin kuin moniv?riseksi kirjaillun lyhdyn sein?miin, silloin kun sen sis??n sytytet??n tuli, kuvastuu yht'?kki? h?mm?stytt?v?n kauniina se taidokas ty?, joka ennen n?ytti tummalta ja sis?ll?tt?m?lt?, samoin kirkastuivat nyt ruhtinatar Mariankin kasvot. Ensi kerran kumpusi

st?, joita h?n t?h?n saakka oli tavannut ja varsinkin parempi kuin h?n itse. Keskustelu oli aivan tavallista ja merkitykset?nt?. He puhelivat sodasta ja, kuten muutkin, tahtomattaan liijoitellen suruaan t?st?

keskustella pintapuolisesti veljest??n. Nikolai huomasi t?m?n, samoin kuin h?n ter?v?n huomiokyvyn avulla, joka yleens? ei ollut h?nelle ominaista, havaitsi kaikki ruhtinatar Marian luonteen vivahdukset, jotka vain vahvistivat h?nen vakaumustaan siit?, ett? ruhtinatar oli erikoinen ja tavaton olento. Niko

toisiko h?n tulla husariksi. H?n otti pojan syliins?, rupesi h?nt? iloisesti py?ritt?m??n ja katsahti ruhtinatar Mariaan. Ja ihastunut, onnellinen ja arka katse seurasi rakastetun henkil?n s

rottuaan Nikolaille kaikki ne mairittelevat sanat, jotka ruhtinatar Maria oli viime mainitusta lausunut sek? p?invastoin, h?n lopulta vaati, ett? Rostof

i h?n tule tekem??n mink??nlaista tunnustusta

ime mainitun ja uskoi itsens? sen voiman viet?v?ksi, joka h?nt? (h?n tunsi sen) vastustamattomasti jonnekin houkutteli. H?n tiesi, ett? tunteiden ilmaiseminen ruhtinatar Marialle Sonjalle annetun lupauksen j?lkeen olisi ollut halpamaista ja h?n tiesi, ettei h?n koskaan menettelisi halpamaisesti. Mutta h?n tiesi my

maailmassa eik? my?sk??n siten, kuin h?n oli kauan ja joskus ennen riemukkaasti ajatellut Sonjaa. H?n oli ajatellut kaikkia neitoja samoin kuin melkein jokainen muukin rehellinen nuorimies tulevana vaimonaan, sovitellut n?ihin mielikuvituksissaan avioel?m?n kaikkia oloja - valkoista aamuviittaa, vaimoa teekeitti?n ??ress?, vaimon vaunuja, pieni? palleroisia,